Verraton viikonloppu! Kertakaikkiaan. Lauantaina juhlistin ihmisteni kanssa kandiintumistani ja tupareitani. Illan menuu oli melkoinen: savulohi-tuulihattuja, kasvispiirakkaa, manteli-suklaa muffinsseja, appelsiini-juustokakkua, pullakranssia, itse tehtyä jäätelöä ja hiukan kuohujuomaa ja viiniä. Ja jatkot siellä, missä hyppyritukat ja jumppabarbiet kreisibailaa lauantaisin. Valitettavasti illan tiiviistä tunnelmista ei ole kuvamateriaalia, mutta sitäkin enemmän tarinoita (esim siitä, kuinka katastrofien välttämiseksi eräiden matkapuhelimet oli takavarikoitava ja liikkeitä valvottava jatkuvasti. Tai siitä, kuinka edellä mainitut eräät suorittivat äärimmäisen huomaamatonta stalkkausta peilipallon välkkeessä, vedoten sisäisen mervitapolansa vapautumiseen.).
Tänä aamuna nukuin yhteen, tai siis kellojen käännön ansiosta ainoastaan puoleenpäivään. Pyjamasta poistuin vasta pakon edessä, äitin ja pikkupirjon saapuessa rääppiäisiin. Siitä suuntasinkin sitten Finnkinoon, jonka edessä eräs neitiGee ei ollut tunnistaa minua, koska näytin niin nuutuneelta. Ja voin kertoa että olo olikin hyvin, hyvin nuutunut, lähes toimintakyvytön. Olen ehkä liian vanha valvomaan neljään kuoharijäätelön ja muffinssitaikinan maistelun voimin? Mutta leffa (the Ugly Truth) oli hauska ja opettavainen. Tämän sateisen sunnuntain viimeiset hetket aion viettää kynttilän valossa, hyvyyksien jämiä mutustellen, käpertyneenä katselemaan jotain ihanaa. Yritän myös aktiivisesti unohtaa, että huomenna on maanantai. Ja että kello soi jo nolla seiskan jälkeen. Ja etten ehdi illalla salille. Ja että pitää kirjoittaa viiden sivun essee. Ja ettei ole enää yhtään kesä.
