Kuulkaa. Joskus ihminen vaan on niin onnellinen ja hauskuutettu, ettei ehdi edes virtuaalista päiväkirjaansa päivittää. Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisin. Eli hyppään suoraan viikonloppuun, joka oli jälleen mitä mainioin. Ilmassa on lupaus kesästä, kuten SMG laulais. Ihana aurinko ja kuumuus! Hankin jo ensimmäiset rusketusraidatkin nautiskelemalla ananasjäätelöä kirkkopuistossa Helsingistä vierailleen NeitiTanssiiKadettienKanssaan kanssa. Ennen UV-tankkausta kipaisimme Jyyn kirppikselle, josta mukaan tarttui muutamat korut itselle ja NeitiHeillekin, sekä ne tennarit joita sieltä toiveikkaana lähdin etsimäänkin. Koska minultahan puuttui tennarit, eikä kesä voi mitenkään tulla ilman tennareita. Ja toisaalta ihminen ei voi myöskään mitenkään muistaa omistavansa jo entuudestaan kolmet tennarit. Ei, sitä varten ihmisen pitää kiivetä vintille ja raahata alas kesäkenkälaatikko ja yllättyä suureellisesti. Kyseessä on siis puhtaasti ihmismuistin rajallisuus, ei suinkaan kohtuuttoman kenkämäärän omistaminen.
Eilen oli myös perinteikäs pullatuote-ilta, tällä kertaa paistoimme jopa sitä pullaakin. Itse söin yhden (ja NeitiGee loput?). Illan emäntä tarjoili myös hedelmätorttua, suklaata ja Puhtaita valkeita lakanoita. Raikkaan perheen seurassa viihdyimme reiluun puoleen yöhön saakka ja Kuokkalan sillan ylitys suoritettiin jälleen nauraen ja hapenpuutteesta kärsien. Se oli hauska ilta, mistä tulikin mieleeni, että kumpi olisi parempi teksti t-paitaan: "Pro Sporticus!" vai "Kuka mä oikein luulen olevani?" Aina mua vaan naurattaa molemmat, melkein yhtä äänekkäästi kun sivari-sporticukset.
Mökkikausikin on nyt virallisesti avattu, vieläpä tapahtumarikkaasti! Menomatkalla pysähdyimme nimittäin poimimaan kyytiimme eksyneen näköisen Collien, jonka omistajat paikallistimme lopulta nokkeluutemme ja avuliaiden kanssaihmisten avulla. Kas näin kartutamme hyvää karmaa. Suunniteltu auringonpalvonta ei mökkimaastossa ihan onnistunut navakan tuulen vuoksi, mutta muumikeksit maistuivat ja luonto oli avaraa & ihmeellistä (kiljuin sammakolle, jäädytin käteni järvessä ja tallasin korvasienen).
Lukuunottamatta mystistä, lähes tauotonta pahoinvointia ja pieniä itkupotkuraivareita tämä on ollut oikein hyvä viikko. Miten sitä aina välillä unohtaakin elämän ihanuuden ja ystävien korvaamattomuuden? Ja sen, että asioilla ON tapana järjestyä. Valmistujaisia juhlitaan juhannuksen huippeilla: Mansikkakakkua, kukkamekkoja ja kuplivaa juomaa!
