118: Tosi ihanaa.

Oletko sinä koskaan miettinyt, mihin sellaiset sanat kuin "leninki", "sievä" ja "viehättävä" ovat kadonneet? Entä kaipaatko vaatteita jotka ovat ominaisuuksiltaan erittäin miellyttäviä, napakoita ja mukavia? Haikailetko kuminauhavyötäröisiä hamosia, lääketieteellisiä sukkahousuja tai aluspaitoja, joissa on somisteena sievää pitsiä ympäriinsä? Oletko tuloksetta metsästänyt uima-asua, joka on paitsi mukava päällä, myös malliltaan hoikentava, uskomattoman joustava ja normaalisti muotoiltu? Ei hätää! Kaikki tämä ja enemmänkin löytyy täältä, kätevästi kotiinkuljetuksella. Suosittelen lämmöllä, tiistai-illan viihdykkeenä toimi ko. firman postimyyntikuvasto, joka tupsahti postiluukusta Kotilieden mukana. Kiitos!

Ja muihin aiheisiin. Tänään aloitin päivän syömällä suklaata. Minen ikinä tee niin! Mitä tämä oikein tarkoittaa? Enkä mä myöskään noussut ylös kellon soidessa kahdeksalta, vaan pitkitin ylösnousemusta yli kymmeneen. Siitä asti mä olenkin sitten kuunnellut musiikkia melko lujaa, pohtinut vaatevalintoja ja potenut piinaavaa syyllisyyttä lusmuilusta. Oikeasti minulla pitäis nyt olla menossa enkun demo, mutta kun se peruttiin eikä muut ryhmäläiset suostuneet tekemään ryhmätyötä. Jos olisin tiennyt tämän ajoissa, olisin mennyt päiväkotihommiin. Ensi viikolla tuntien täyteen saaminen tekee tiukkaa, koska maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina ehdin olla töissä vain muutaman tunnin (menemme tekemään haastatteluja).

117: tai ainakin heikun keikun

Melkoisen monipuolinen viikko. Maanantaina kevyt epätoivo ja itkupotkuraivarit, tiistaina toipumista edellisestä, keskiviikkona töiden päälle yliopistoa ja illalla meidänäitin luo koiravahdiksi, torstaina hiukan hyvyyksiä. Perjantai olikin sitten erikoinen: aamun olin töissä ja puolilta päivin oli tarkoitus mennä tekemään eräitä haastatteluja erääseen paikkaan, MUTTA. Eräälle Emmaheille tapahtui onnettomuus ja minä sain sairaankuljettajan ja seuraneidin roolin. Keskussairaalassa vietetyt tunnit kuluivat lähes siivillä (itse kun en ollut potilas), joskin haastattelut jäivät tekemättä. Dramaattisten vaiheiden jälkeen pyörähdimme äiti-ihmiseni kanssa hiukan kirpputorilla, josta löytyi raidallinen kesähame minulle ja kukkainen taulu äitille. Illalla syötiin hyvää ja rapsutettiin koiraa. Lauantaina visiteerattiin mummin ja papan luona kesäkeitolla ja irmatädiltä sain pehmoisen baskerin (joka todistetusti toimii etenkin unipipona). Sitten palasinkin omaan kotiin ihan vain siivoamaan ja ahdistumaan kirjapinojen äärelle. Tämä sunnuntai on kuitenkin ollut jo hiukan parempi, johtuen ainakin aamuauringossa nautitusta aamiaisesta (kaurapuuroa, kylmää maitoa ja appelsiini). NeitiGeen kanssa kipitimme puolentoista tunnin kävelyn, joka tosin olisi saattanut venyä vielä muutamilla tunneilla, mikäli olisimme noudattaneet edellä mainitun neidin alkuperäistä "reittisuunnitelmaa", joka oli niin uskomaton, etten lukuisista yrityksistäni huolimatta osannut verbalisoida sitä tähän riittävän realistisesti. -Ihan totta, ihmiseksi joka intoilee politiikan kontingenssista, hänellä on erittäin olematon suuntavaisto. Reippailun ja suihkun jälkeen suunnittelin huomisen päiväkotihommia ja valmistin kukkakaaligratiinia, siitä tuli oikein hyvää (kukkiksesta, ei suinkaan suunnitelmista). Jälkiruoaksi tarjoilin itselleni mansikkajäätelöä hyvän historiallisen hömppäkirjallisuuden kera. Seuraava missio olis katsella joku dokumentti ja syödä vielä vähän, ehkäpä jotain flavonoidi-pitoista.

Olispa aina sunnuntai. Tai edes viikonloppu.

116: Huono päivä.

115: 1/5

Ensimmäinen harjoitteluviikko voiton puolella. Näin se meni:

maanantai: ei mitään muistikuvaa

tiistai: minua purtiin

keskiviikko: englantia yliopistolla, tutkimusluvat saapuivat

torstai: pari tuntia holdingia (se tarkoittaa sitä, että pidetään lapsesta kiinni hyvinkin intensiivisesti siinä toivossa, ettei ko. keskenkasvuinen pääse vahingoittamaan itseään ja/tai muita), nukkumaan kello 21, hääputken missaamisenkin uhalla

perjantai: kahvittelua irmatädin kanssa, kahden tunnin päiväunet NeitiHein inspiroimana

lauantai: ekskursio kaupunginkirjaston lastenosastolle, tehosiivous, pitsaa ja Gilmoremaraton NeitiHein kanssa

sunnuntai: suunnittelua ja suunnatonta ahdistusta (jos vähän liioitellaan) tulevasta viikosta.

Ensi viikolla nimittäin pitäisi mm. vetää kaikki aamupiirit ja muutama päivä- sellainenkin, suomentaa yhden vuorovaikutuspelin ohjekirja ja vetää peliä lapsille, lähteä koiravahdiksi, sekä suoriutua tutkimuksen ensimmäisistä haastatteluista. Onneks mulla on näin hyvä tukka ja vielä puoli levyä Fazerin keltaista.

114: a whole lot of nothing

Miten voi olla, että aika vaan ja kuluu ja minä vaan teen ja teen, muttei tapahdu minkäänlaista edistymistä? Tehottomuus on vastenmielistä.

Onneksi paistaa aurinko. Ja onneksi parin tunnin päästä alkaa kandiopintojen viimeinen tavallinen tentti (voi tosin olla, että innostun vielä keväämmällä uusintoihin korottelemaan muutamia arvosanoja). Tässä odotellessa voisin vielä selata tenttikirjan läpi, kehitellä jotain ravitsevaa ruokaa, naputella pikkuisen prosemmaa, pohdiskella englannin tehtäviä ja pakata viikonloppukamppeet. Aion nimittäin viettää vapaan viikonlopun ja poistua kaupungin sykkeestä saunomaan ja ulkoikemaan.

Ainiin, eilisestä vielä. Tein massiivisia inventaariotoimenpiteitä: poistin puhelimesta noin 500 tekstiviestiä ja kaikki turhat puhelinnumerot, tietokoneelta deletoin reilut 600 kuva/ääni/teksti -tiedostoa. Puhdistavaa.

113: Opiskelun sietämätön kauheus.

Olen koonnut listan Vääryyksistä ja muotoillut ne kysymyksiksi, jotta joku voisi vastata niihin. Itse en siihen pysty. Primäärit yliopistolähtöiset ärsytyksen aiheet: - Miksi kaikilla muilla oli viime viikolla lomaa, kun minä raadoin kuusi päivää opiskellen ja seitsemäskin päivä meni opintoja ajatellen? - Miksi meidän koulutusohjelma on niin paska? - Miksei yhtä opintopistettä vastaava työmäärä ole vakio? Eli miksi esimerkiksi kandidaatin opinnäytteestä saa ainoastaan 10op? Ja miksei maturiteetista saa yhtään?! - Miten voi olla, että opinto-otteessani on 169op, mutta tietoa ja osaamista tuntuu käytännössä olevan noin seitsemän, ehkä kahdeksan, opintopisteen edestä? - Onko tosiaan niin, että olen paitsi oman vuosikurssini, myös kaveripiirini ainoa tänä keväänä kandiintuva yksilö? - Mitä järkeä on teetättää sama kurssi, samoine sisältöineen, kahdesti? Onko nyt niin, että saan opintopisteetkin tuplana? - Miksi sen viimeisen, uudelleenkäytävän kurssin pitää kestää ikuisesti ja mennä viikoittain päällekäin harjoittelun kanssa? - Kuka hullu päätti, että opetusharjoitteluun sisältyy viisi (5) tuntia yhteistyötä vanhempien kanssa? Ihan totta, se ei vaan onnistu. Ensiksikään ihan käytännön syistä ja toisekseen koska vanhemmat on usein jopa rasittavampia kuin räkäiset lapsensa. Terveisiä. - Kuka kasvattaa Sinun (erityis)lapsesi? - Miksei minun lapsuudessa käytetty unkarilaisen matematiikan metodeja? Minussa olis varmasti ollut potentiaalia vaikka mihin. Ny minä joudun olemaan kasvatustieteilijä. - Mihin Cafe Librin riisisuklaat meni? Vaadin ne heti takaisin valikoimaan. Ja miksi sitä pestoa pitää laittaa joka paikkaan? Kaikki ei tykkää siitä. - Mikä on Sporticusten tukkien salaisuus? - Missä niitä sisäisen postin kuoria säilytetään? - Miksei kirjastossa ole Guralnickia, vaikka ko. instituutio aina mainostaa omistavansa kaiken Suomessa painetun? Muutenkin niitä teoksia vois rahdata sieltä kammioista maanpäällisiin hyllyihin vähän aktiivisemmin. Kiitos. - Kuinka idiootti pitää olla, että alleviivaa kirjaston kirjoja? Ja vielä todella, todella tehottomasti? - Kuinka oleelllista varhaiskasvatuksen ammattilaisen on hallita vieraiden kielten oppimiseen liittyviä asioita? Oikeasti. - Onko valintakokeet varmasti tarpeeksi selektiivisiä? Minusta nimittäin näyttää ja tuntuu, että sinne otetaan ihan kuka vaan. - Oliko ihan pakko valita sellainen kandintyön aihe, josta ei oikeasti ole ollenkaan aiempaa tutkimustietoa ja suoraa lähdekirjallisuutta? - Onko humanisteilla aina helpompaa? Eikö ne vois ahdistua esim siitä, ettei niiden työllä oikeasti ole edes merkitystä. - Ja mikä niitä kopiokoneita oikein vaivaa? Ymmärrättekö te miten vaikeaa on olla, kun ei ole kahteen viikkoon saanut kunnolla unta? Minä vaan kysyn.

112: Do the Helen Keller and talk with your hands.

Tikkari sille, joka a) ekana suomentaa viitoman b) keksii mistä kappaleesta otsikko on hiottu