Kuudestoista osa, joka ei sisällä edellä luvattua kuvamateriaalia.

Sisko saapuukin vasta huomenna, joten tämä ilta kului suunnitelmista poiketen NeitiGeen ja Frendien seurassa. Voin myös kertoa, että on hyvin hyvä asua lähellä esimerkiksi Kotipizzaa ja Ärrää :) Huomisestahan tulee hyvä päivä myös. Tiedossa siskon vierailun lisäksi uusi tukka, mp3soittimen hankinta ja laukkujen pakkaamista. Matkakuume polttelee jo! Toisaalta, olen myös aivastellut paljon ja päätäkin särkee hiukkasen.. Hmmph.

Viidestoista osa, jossa odotetaan.

Sunnuntai! Päivistä parhain. Aamupuuro ja -aurinko, jazzaamiainen ja hyvä kirja. Mitä muuta voi toivoa? Lisäpiristystä toivat myös Lappiin suunnanneen kämppikseni jättämät post-it lappuset, joita oli siroteltu somasti ympäri asuntoa mitä mukavimmilla viesteillä :) Laskujen maksaminenkin meni vallan mukavasti.

Pikkusiskoni saapumista odotellessa ajattelin seuraavaksi siivoilla ja tanssahdella. Luulen, että voisin aloittaa roskien ja pahvilaatikoiden poisviemisellä, siitä tulee mukava reissu: seitsemän kerrosta alaspäin, seitsemän kerrosta ylöspäin. Kävellen. Onneksi tiskit tulikin jo hoidettua, ehkä on aika kaivaa imuri kaapista (jossa se sijaistee atomeiksi pilkottuna, säilytyksellisistä syistä). Nomutta, nyt täytyy touhuta. Palaan asiaan illemalla, kuvamateriaalin kera.

Elämä hymyilee!

Kolmastoista osa, jossa kiitostetaan.

Ensimmäisen kiitoksen vastaanottajaksi nimeän erään yhteiskuntatieteilijän äiti-ihmisen joka juuri tarjosi minullekin illallista paikallisessa Amarillossa. Chicken Salad oli niin hyvää! Enää kurkun (sen salaattiin kuuluvan vihanneksen) äkillinen päätös jäätyä jääkaappiini ei harmita niinkään kovasti. Tämä yllättävä illanvietto tarjosi myöskin mainion tilaisuuden Pukeutua (tämän viikonhan olen suurimmaksi osaksi viettänyt mökkeillen, eli oloasussa ja kumppareissa). Saapaskausi on nyt virallisesti avattu, ja Kanadalaiset korvakorunikin ovat päässeet esittäytymään yhdessä uuden vyöni kanssa. Hmm. Luulen että ilta pelasti päivän. Aamuhan ei siis ollut erityisen aurinkoinen, mutta ei siitä sen enempää. Keskittykäämme positiivisiin asioihin! Pro optimismi. Kiittäisin myöskin Universumia siitä, että tänään on lauantai ja huomenna sunnuntai, toisin sanoen viikonloppu, eli ns. remppamiesvapaa ajanjakso. Kiitos vielä sille Aasialaishenkiselle henkilölle, joka meinasi keskustamatkani aikana ajaa päälleni polkupyörällä kahdesti -hyvin väistetty. Well done.

Kahdestoista osa, joka aloittaa uuden ulottuvuuden.

Arvoisat lukijat, täti-ihmiset ja ystävyydet (onko näillä jotain eroa?). Koska en ole vielä kykenevä esittelemään ennen- ja jälkeen kuvia uudesta asunnosta ja sen matkasta Kodiksi, ajattelin aloittaa prosessin tällä tunnelmaa välittävällä otoksella:

Ja sitten tekisin tunnustuksen ja myönnytyksen: Kesä on ohi. Eli syksy on täällä. Sääli, sillä kesä oli oikein ihana, sisältäen esimerkiksi kaksikymmentäkuusi vihkimistä, lavatanssit ja juhannuskokon, Häyrylänranta Bluesin, ennätysyleisöt Kanavateatterilla, muuton, remontin, tuliaisia Kanadasta ja Sveitsistä (viimeksi mainitusta ilmestyi myös mahdollinen välivuosi suunnitelma, mutta siitä lisää myöhemmin), uusia kenkiä ja garderoobin karsimista, ystävystymisiä, Rakkautta, hellemekkoja, shokkeja, pisamia, viinimarjojen keräämistä, lihaskramppeja, kehä 1:llä harhailua, Tuulen viemää, tippejä, itkupotkuraivareita ja hääsuunnitelmia (kiitokset ja terveiset kanttorille, suntiolle, kukkakauppiaalle ja parille pastorille). Ei hassumpi saldo.