torstai 27. elokuuta 2009

157: Flunssansäikäytyskeitto.

Nuha ja kurkkukipu katoavat jo ennen kuin sipulit ehtivät kattilaan, tämä on niin hyvää ja terveellistä!
Sipulinen tomaattilinssikeitto (4:lle)

2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
4 dl kasvislientä (tai 2dl kasvislientä ja
2dl kookosmaitoa/kasvisrasvasekoitetta)
2 dl punaisia linssejä
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
+ sopivasti suolaa, mustapippuria, basilikaa, ruohosipulia ja chiliä
Hienonna sipuli ja paprika, murskaa valkosipulinkynnet ja kuullota ihanuutta öljytilkassa kunnes se pehmenee. Lisää kattilaan kasvisliemi, huuhdellut linssit ja tomaattimurska. Hauduta kannen alla reilu vartti ja nakkaa mausteet mukkaan. Soseuta keitto ja anna hautua vielä ihan pieni hetki.
Keittoa odotellessa voi askarrella lisukkeeksi vaikkapa Tomaatti-juusto patonkeja:
2 esipaistettua patonkia
2 tomaattia
150 g Mozarella-emmental juustoraastetta
Halakase patongit, lado viipaloidut tomaatit niiden päälle, lisää juustoraaste. Uuniin 225C ja vartti. Onko mitään yksinkertaisempaa?

keskiviikko 26. elokuuta 2009

156: Riipaisevien ristiriitojen kaupunki.

Kävin Viipurissa. Sinne päästäkseen oli istuttava linja-autossa monen monta tuntia, pysähdyttävä monen monella huoltoasemalla vessa- ja kahvitauolla, maksettava monen monta euroa viisumista, vietettävä monen monta hetkeä ja tuntia tullissa, näytettävä passia vakavalla naamalla monen monelle tylylle tullimiehelle ja niistettävä kotimatkalla monen monta kertaa viimassa vilustunutta nenää. -Mutta se oli sen kaiken vaivan arvoista. Kaikessa kauneudessaan ja kurjuudessaan Viipuri vei pienen pienen palasen sydämestäni. Kuinka paljon yhteen kaupunkiin voikaan mahtua historiaa, vastakohtia ja ristiriitoja, kiteytyä niin paljon suomalalaisten ja venäläisten välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä? Harva paikka on onnistunut herättämään niin monia kysymyksiä ja tunteita, kuin Viipuri. Kokemus oli myös kasvattava. Toivon etten ikinä enää havahdu valittavani sellaisista asioista kuin vastapestyjen lakanoiden karkeus, sipulin kuorimisen itkettävyys, kynsilakan lohkeilu, suklaan kilohinta tai opintorahan pienuus.
---
Kaupunkiin kulkeva tie ylittää suunnattoman suuret sillat, jotka yltävät korkealle puiden latvojen yläpuolelle ja ovat juuri ja juuri kahden kaistan levyiset. Siltojen kaiteet ovat turvattoman tuntuiset, vain puolisen metriä korkeat. (Yht'äkkiä kotoinen Kuokkalan silta tuntuukin suorastaan houkuttelevalta.)
Toritunnelma oli kuin aurinkorannikolla: paahtava aurinko, valtavat ja värikkäät hedelmäkojut, tuoreet kasvikset ja kalat, ruoan tuoksu, juoksevat lapset, innokkaat turistit ja antiikkisen oloiset vaa'at. Paikalliset tuottajat myyvät torilla tuotteitaan huomattavasti maltillisemmin kuin kauppahallissa, jossa asiakkaille huudellaan ja tyrkytetään jos jonkinlaista välttämättömyyttä. Turistien riemuksi kaupunkiin on rakennettu myös hypermarket Karousel, paikallinen minimani/lidl/halpahalli, jossa L´orealin ihmeitä tekevä kasvovoide maksaa samanverran kuin pullollinen Pepsiä.
Veimme puoli bussillista lahjoituksia lastenkotiin, jossa asuu vakituisesti kymmeniä lapsia ja ruokailee päivittäin satoja katulapsia. Ylhäällä kuva rapistuneesta (joskin viipurilaisittain suhteellisen hyväkuntoisesta) julkisivusta ja alla sisäportaikosta. Kapeat kiviset portaat olivat epätasaiset ja takorautainen kaide kylmä, mutta nyssäköitä hymysuin kantavia ja edestakaisin juoksevia lapsia se ei tuntunut hidastavan -hyvinvoivaa suomalaisneitiä sitäkin enemmän. Kaikenkaikkiaan arkkitehtuuri on Viipurissa häikäisevää ja rakennukset käsittämättömän kauniita verrattuna vaikkapa armaan kotikaupunkini Jyväskylän betonikuutioihin. Viipurille, kuten käsittääkseni muullekin Venäjälle, on ominaista räikeä vastaikkainasettelu: ihmiset ovat joko todella köyhiä, tai todella rikkaita. Sama pätee rakennuksiin, ne ovat joko äärimmäisen hyväkuntoisia, tai todella surullisen näköisiä puuttuvine ikkunalaseineen ja roikkuvine ovenkarmeineen. On ihmeellistä, etteivät sodat, köyhyys ja aika ole onnistuneet tuhoamaan kaikkea sitä loistoa, josta Viipuri vuosikymmeniä sitten oli niin tunnettu. En edes uskaltanut ottaa valokuvia, koska ne eivät kuitenkaan olisi vanginneet koko totuutta.
Mihin tahansa Viipurin keskustassa katseensa kääntää, näkee ylvään oloisia lehmuksia. Niitä on puistoissa, katujen varsilla, talojen pihoilla ja vesien rannoilla.
Alla olevasta kuvasta voi oikein etsimällä löytää Viipurin linnoituksen tornin. Ja luonnollisesti myös rakastuneen oloisen pariskunnan. Ja pulun. Kerjäläisten lisäksi katukuvassa silmiinpistivät vapaana juoksentelevat kissat ja koirat. Ne eivät tosin tulleet yhtä lähelle ja olivat puhtaan ja kesyn näköisiä. Ehkä niiden elämä tässä raastavan kauniissa kaupungissa on helpompaa kuin monien ihmisten.
Ohimennen nähdyiksi tulivat mm. keskeneräiseksi jäänyt ja autioitunut naisten sairaala, vanha hautausmaa (jonka kiviä venäläiset ovat käyttäneet kivijalkojen muuraamiseen sotien jälkeen), Viipurin kunnostustöiden keskellä seisova linna sekä sen perustajan muistolle isutettu Torkkelin puisto, pari kirkkoa, Alvar Aallon suunnittelema kirjasto ja punainen tori Lenin-patsaineen.
Niin, ja kävin minä juomassa kolajuomaa Pyöreässä tornissa, siinä entisen kauppatorin laidalla olevassa keskiaikaisessa kaupunginmuurin tykkitornissa, jossa historiallisten romantiikkaromaanien sankarittaret tylliunelmissaan tanssahtelevat.
Paluumatkalla näin auringon laskevan Saimaaseen (vai Saimaahan?) ja ymmärsin, että kauas katsomalla näkee lähelle. Matkailu paitsi kliseisesti avartaa, myös auttaa ymmärtämään kotimaan lintukotouden.

torstai 20. elokuuta 2009

155: Toivoton torstai?

tiskaa tiskit, imuroi, pese lattia, pyykkää, pyyhi pölyt, kastele kukat, maksa laskut, uusi reseptit, vie kesähepenet vintille, hae opiskelijakorttiin lukuvuositarra, tee ruokaa, syö ruokaa, kirjoita kolumni, piirrä tatuointi, lähetä sähköposti, teetä valokuvia, käy kuntosalilla, valmistaudu maturiteettiin, osta pyykkikori, nauti viimeisistä lämpimistä lomapäivistä, istu selkä suorassa, juokse lenkki, hymyile enemmän, ole paremmin.
muttakun.

maanantai 17. elokuuta 2009

154: Kiitos Kolumbus!

Se on maailman viljellyin hedelmä. Se kuuluu koisokasvien heimoon. Perun intiaanit ymmärsivät sen ihanuuden jo 5oo vuotta ennen ajanlaskun alkua ja Kolumbus toi sen tuliaisina löytöretkiltään. Sitä pitäisi säilyttää viileäkaapissa paperipussissa. Se ennaltaehkäisee eturauhassyöpää. Siitä tehdään ketsuppia. Minä rakastan sitä. Se on tietenkin tomaatti.
Ja siitä kannattaa tehdä vaikkapa tällaista pannaria:
7dl maitoa
4dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa
(1tl suolaa)
-
tilkka (oliivi)öljyä
2 sipulia
1 paprika
rasiallinen kirsikkatomaatteja
2dl fetajuustoa
sopivasti mustapippuria, valkosipulia ja basilikaa
Vehnäjauhot sekoitetaan maitoon ja annetaan turvota noin vartti. Odotellessa kuullotetaan sipulit ja paprika öljyssä, lopuksi joukkoon tomaatit ja feta sekä mausteet. Pannukakkutaikinaan lisätään vatkaten kananmunat ja lopuksi kasvikset. Kumotaan leivinpaperilla vuoratulle pellille ja laitetaan uuniin, asteita 225 ja aikaa noin 30minuuttia.
Ihanaa.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

153: Antaa sataa!

Juuri nyt tämä elämä tuntuu oikein hyvältä, säällä kuin säällä. Tällä viikolla olen:
- ollut lomalomalomalla
- ajellut tavoitteellisesti Jämsään ja takaisin
- syönyt suklaista jäätelöä aurikoisessa Lounaispuistossa
- taistellut itselleni internetin
- viettänyt leffailtaa, jonka saldoksi jäi muutama vallan toimiva lausahdus ja elämänohje
- maalannut ja käsitellyt puuta
- juossut puruttomalla pururadalla
- löytänyt aarteita kirppikseltä (mm. kukkapurkin, kakkuvuoan, vyön ja rannekorun)
- käynyt teatterissa punaiset kumpparit jalassa
- hävinnyt Monopolissa
- tehnyt ruokaa Hanin kanssa (ilman päänaukomista!)
- kuunnellut melko melodramaattisin elkein pianomusiikkia ja sadetta
-katsellut tuntemattomaksi jääneen artistin/orkesterin konserttitaltiointia vastapäisen talon asukkaan valkokankaalta, joka on minun kannaltani nerokkaasti sijoitettu, terkkuja!
- emännöinyt ensimmäistä pullatuoteiltaa tässä osoitteessa
- leiponut imprivisoiden rasvamattomia muffinsseja, makuina omena-kaneli ja pähkinäsuklaa, sekä kasvispannukakkua (haluaisko joku reseptit? keksin ne aivan itse)
- suunnitellut NeitiGeen häitä, ja siinä sivussa hieman omiakin
- varannut ajan kampaajalle, koska jenni on ihana. ihana.
- keksinyt jo tuhat tekemistä tulevalle viikolle
- unohtanut onnitella nimipäiväsankareita: terveisiä Sanneille ja Susannalle ja Jaanalle ja Marjalle ja Maritalle
- ilmoittautunut kursseille ja innostunut kouluun paluu -ajatuksesta
- istunut iltaa ja maistellut mainiota tsatsikia Kreikasta palaajien luona
- toiminut yleisenä Moraalina - leikkinyt luontokuvaajaa karvaisen kuvausassistentin kanssa:

perjantai 14. elokuuta 2009

152: Linna se on yksiökin.

Tässä ensimmäinen erä rajaamattomia, heikosti valaistuja ja ihanasti tärähtäneitä kuvia minun asunnostani. Se on pieni, se on kompakti (alle 20neliötä), se on sympaattinen, se on koti.
Kun tänään palasin reissusta, eteisen lattialla oli lasinsiruja. -Taulu oli tippunut seinältä ja lasi helähtänyt tuhansiksi sirpaleiksi. Oletan niiden tuovan onnea.

maanantai 10. elokuuta 2009

151: Kesällä kerran.

Uitin varpaita (ja loppuakin kroppaa) järvivedessä. Soudin kohti pientä pyöreää saarta ja sen ympäri.
Rusketuin laiturilla, räsymatolla, onnellisen oloisen sisareni kanssa.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

150: Frankie said relax.

Voisin kertoa vaikkapa iloisesta ekstemporee-road tripistä Ikeaan, tai siitä, kuinka meidät eräällä toisella kotiseuturetkellä lähes räjäytettiin taivaan tuuliin. Muttakun ne on niin pitkiä tarinoita ja Suomen kesä niin lyhyt!